Tarun Taikakakut

perjantai 31. lokakuuta 2014

Täyteläinen suppilovahveropiirakka (24cm)

Heips!
Päästiin vihdoinkin sienimetsään! Oltiin koko perheen voimin liikenteessä. Pienin lapsista (4½kk) kulki isänsä mukana rintarepussa ja nukkui vaan tyytyväisenä koko reissun ajan ♥
2½ tuntia etsittiin ja ihan lopuksi löydettiin yksi apaja suppilovahveroita josta saatiin sieniä noin 1-1½ litraa. Siitäkin tulin kyllä onnelliseksi, saatiinhan niistä sienistä yksi herkullinen piirakka! :) Pitää vielä käydä kurkkaamassa tuo sama paikka, koska siellä oli paljon ihan pieniä sieniä, uskon että siihen saattaa kasvaa vielä yksi piirakallinen suppiksia ;)




Täyteläinen suppilovahveropiirakka 24cm

Rukiinen pohja:
150 g voita tai margariinia
1 dl ruisjauhoja
2½ dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
ripaus suolaa
vajaa ½ dl kylmää vettä

Täyte:
1-1½ litraa tuoreita suppilovahveroita
voita paistamiseen
1 pkt pekonia
1 sipuli
mustaa pippuria

2 dl juustoraastetta
koskenlaskija-sulatejuustoa

1 dl kermaa
1 dl maitoa
2 munaa
ripaus suolaa

Nypi pehmeä rasva, juustoraaste, suola ja jauhot yhteen, lisää lopuksi joukkoon nopeasti kylmä vesi. Painele taikina 24cm vuoan pohjalle.

Paista pilkottuja sieniä voissa niin kauan, että sienistä on nesteet haihtunut pois. Lisää pienitty pekoni ja sipuli ja paista niin kauan, että sipuli on pehmennyt ja pekoni paistunut. Laita pohjataikinan päälle 1 dl juustoraastetta ja sienipaistos. Laita paistoksen päälle loput juustoraasteesta ja makusi mukaan koskenlaskijaa paloina. Sekoita kulhossa munat, suola, kerma ja maito ja kaada lopuksi piirakan päälle. Paista 200 asteessa n.40 minuuttia. Peitä pinta foliolla, kun siihen on tullut tarpeeksi väriä.


Tässä vielä kuva siivotusta saaliista :D

Terveisin Taru

8 kommenttia:

  1. Nam! Mä oon aivan onneton sienestäjä. Tykkään kyllä sienistä ihan hirveästi, mutta mua ei parane päästää yksin metsään. Jos jonkun sienen satun tuurilla löytämään, ei mulla oo hajuakaan, mistä sienestä on kyse :) Onneksi mulla on serkku, joka tuo mulle joka syksy purkillisen kuivattuja suppiksia.

    Mutta voisin kuvitella, että tämä piirakka on loistava muillakin sienillä! Täytyy ottaa ohje talteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu :) En minäkään mikään sieni-ekspertti ole, mutta muutaman yleisemmin käytetyn sienen tunnen, suppikset varmaan parhaiten. Mäkin tykkäisin tuollaisesta serkusta! ;D

      Poista
  2. Kiva, että ehdeitte vielä sienimetsälle. Ja onhan suppilovahveroita vieläkin mahdollista löytää. Itsekin täytyisi vielä metsään toimertua, kun sopivaa aikaa löytyisi.:) Ihanan mehevä piirakka. Täytyy kokeilla tuota pohjaakin, kun olen vallan jämähtänyt perunasosepohjaiseen piirakkapohjaan. Tosi hyvä kyllä sekin, mutta vaihtelu virkistää. Aineksista päätellen tuokin on maukas.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdittiin viimeinkin! :) Mulla on sitten taas toisinpäin noiden pohjien kanssa! Mä olen jämähtänyt tähän pohjaan ja haluisin kovasti kokeilla muusipohjaa. Ostin jopa perunamuusijauhetta kaupasta viikko sitten, kun selailemani ohjeet on sitä sisältänyt. Nyt on kova yritys saada kokeiltua sellaista pohjaa :)

      Poista
  3. Nam, näyttää hyvältä! Pitäis itsekin leipoa välillä hjotain suolaista eikä aina niitä makeita juttuja. Niitä makeita on vaan niin kiva tehdä, jostain syystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita :) Joo, makeat herkut mullakin on aina päällimmäisenä mielessä ;D

      Poista
  4. Välillä ihmetyttää, miten ihmeessä Taru ehdit leipoa niin paljon, vaikka perheessä on pieni lapsi, eikä hän ole ainoa lapsukainen perheessä ;). Ja kun leivonnaisesi ovat aina myös kauniita, eikä mitään nopeasti kasaan hutaistuja. Kiva toki meille blogisi lukijoille:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän rakkaalle harrastukselle löytyy aina aikaa. Leivon varmaan pari kolme kertaa viikossa, eihän siihen silloin mene kuin se pari kolme tuntia viikossa! :D Otan myös aina lapset mukaan keittiöhommiin ja tuo minun 3-vuotias onkin jo melkoinen jauhopeukalo ♥ Pienempi katselee touhuja mielellään ja usein nukahtaa yleiskoneen meteliin, kun jo kohdussa taisi ääneen tottua, hih ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)